Mihin se kesä meni? Miten tässä taas kävi näin?

Miksi ihmisellä on aina kiire?

Niin vaan löysin itseni jo kuuntelemasta joululauluja ja vaihtamasta sisustustyynyjä talvikuosiin. Kyllä sitä toivoisi välillä (tai aina) voivansa hetkeksi pysäyttää kalenterin ja kellot.
Sen voisi tehdä vaikka heti, niin kiva viikonloppu on pikkumatruusin kanssa takana. Kapu ei valitettavasti päässyt siitä nauttimaan, vaan ahkeroi töissä koko viikonlopun.

Pelottaa jo valmiiksi, miten ensi viikosta taas selvitään.
Toivottavasti paremmin kuin lähimuistista löytyvistä.
En toivoisi enää aamua, jona Kapu ottaa vahingossa minunkin auton avaimeni ja suuntaa töihin runsaan tunnin ajomatkan päähän. Aamua, kun molemmista puhelimista on akku loppu. Aamua, jolloin Kapun auto hajoaa, kun tulee palauttamaan niitä avaimia. Aamua, kun pikkumatruusi päättää, että mitkään vaatteet eivät kelpaa ja mihinkään ei lähdetä.

Tai aamua, jolloin huomaan tarhassa tuoneeni rakkaimpani sinne ilman kenkiä. En toivoisi myöskään aamua, jolloin seison ruokalan jonossa puurolautasen kanssa ja huomaan jättäneeni kotiin paitsi kukkaron, niin myös puhelimen ja avaimet.

Paremmalla onnella ensi viikkoon. Taas ollaan onneksi vähän lähempänä joululomaa!

Josko sitten vaikka ehtisi tavata/tavoittaa rakkaita ihmisiä.

Merellisissä tunnelmissa

Tänä kesänä on saatu nauttia aivan mahtavista veneilysäistä. Mekin olemme onneksemme päässeet muutaman kerran vesille.

Parhaat maisemat on nähty Uudenkaupungin saaristossa, kiitos Jussille kivasta päivästä. Jännin veneilyreitti on löydetty vain muutaman minuutin ajomatkan päässä mökiltä. Laa-joen varrella saimme nauttia lehmien ihailusta, siinä ja siinä kumman pikkumatruusi rankkasi tämän reissun ykkösjutuksi: lehmät vai kyläkaupalla nautitun jäätelön :)

Ja mikä parasta, vielä on kesää jäljellä!

Tee se itse

Otsikko kuvaa loistavasti tämän hetken arkea. Koko perheellä on hirmuinen tee se itse-meininki.
Maalla allekirjoittanut on "tehnyt" kukkatelineitä ja istutuksia, kapu kaikkea oikeasti hyödyllistä.
Kohta pääsee tekemään mehua, marjat alkavat näyttää jo lähes kypsiltä. Pakkanen on jo pullollaan mansikoita, ensi viikonlopun jälkeen loput kolot on toivottavasti täytetty mustikoilla.

                                                     

Perheen pienimmäisellä vasta onkin tee se itse-kausi.
Pikkumatruusi haluaa tehdä itse aivan kaiken. Kaiken.

Lopputulos ei aina mene ihan nappiin, mutta hei, eihän se aina mene meillä aikuisillakaan :)

Loman ensimmäinen erä on jo puolessa välissä.
Niin nopsaan menee aika, kun on mukavaa tekemistä! Koko viikonlopun oli suomen kesä parhaimmillaan ja meillä nautittiin siitä hääräämällä ulkona aamusta iltaan.

Kapu on saanut maalla jo kaivon pumput ja katokset rakennettua ja asennettua. Olipas mukavaa suihkutella kylmää kaivovettä helteessä. Mitä sopivin viikonloppu pestä aarreaitasta (ladosta) löytyneitä vanhoja puisia puutarhakalusteita ja pärekoreja.

Piikumatruusikin pääsi maalauspuuhiin. Tosin itku pitkästä ilosta, tietenkin. Kun pieni käsi väsyi maalaamaan alettiin pensselillä "hakata" seinää. Seurauksena kasvojen täydeltä ruskeita maali pisamia. Lähti onneksi aika hyvin pesemällä pois.

Kapu kaivoi aarreaitan takaa metsiköstä esille myös vanhan ruosteisen pyörän. Useimpien mielestä varmasti kaatopaikka tavaraa. Meidän mielestä aarre, joka nyt odottaa kukkia kyytiinsä.

Ihana viikonloppu maalla meni taas hurjan nopeasti.

Paljon saatiin aikaiseksikin, siitä iso kiitos papalle ja maipille!

Nyt on pikkumökki sisustettu ja siellä on hyvä yöpyä ja pitää sadetta. (No, verhot vielä puuttuu.) Papan ja kapun kokoama laverikin kesti yöpymisen. Sauna saatiin käyttökuntoon ja löylyt testattua. Täysi kymppi! Ehkä ensi viikonloppuna saadaan vesi kaivosta saunaan jo kantamatta, sen verran pitkälle pojat saivat jo nekin työt.

Rakkaan pikkumatruusin ehdoilla kun touhutaan, niin kovin hitaasti asiat edistyvät "kolmestaan". Toinen leikkii ja toinen ahkeroi. Mutta kivaa on, se on tärkeintä.

Pikkumatruusin mielestä tärkeimmät työt mökillä ovat ruohon leikkaaminen ja lehmien katsominen.

 


Kapun ykkös juttu on saunan ja kaivon kunnostaminen

kun itse haluan saada raivattua ne tärkeimmät polut ja kauneimmat piha-alueet.

Hiljaa hyvä tulee!

Huomenna mennään pikkumatruusin kanssa aamusta puutarhamyymälään ja iltapäivällä toivottavasti päästään kukkien istutus puuhiin.

Miten innoissaan sitä ihminen voikaan olla päästessään tekemään haaveistaan totta :)

Meillä on koko juhannus niitetty heinää, ajettu nurmikkoa, tyhjennetty ja pesty kaivoa, perattu perennapenkkejä, haravoitu lehtiä, kuskattu kottikärryillä risuja, sahattu kaatuneita puita, katkottu oksasaksilla kulkureiteiltä oksia, grillattu, naurettu vesikelloja käsissä, kummasteltu naapurin isännän ylämaan karjaa, kuunneltu linnun laulua ja ihasteltu kimaltelevaa merta.

Mikä parasta, viikonloppuna päästään tekemään sitä lisää ja lisää ja lisää.

Parin viikon päästä toivottavasti testataan jo löylyjä. Loppukesästä toivottavasti kerätään puutarhasta marjoja. Ensi keväänä toivottavasti istutetaan pellolle perunoita, mansikoita ja paljon muuta! Ehkä ollaan lomalla koko kesä, ehkä otetaan pikkumatruusin iloksi (ja äidin) pari kesäkanaa pihaa kuoputtamaan.

Ihan mahtavaa olla taas maalla!

Pikkumatruusi onnistui kyllä säikäyttämään äidin oikein kunnolla. Tyttö jäi pellon reunalle odottamaan, kun menin tyhjentämään kottikärryjä. Huusi sitten metsään osoittaen: "äiti, iso karhu!" Erittäin nopsaan pääsin ryteiköstä takaisin ja pyysin näyttämään, missä se karhu on. Pikkumatruusi osoitti uudestaan samaan suuntaan, mutta nyt todettiinkin enää vain "äiti, pieni orava". Huh, sen näin itsekin, sitä karhua toivottavasti ei koskaan siellä ollutkaan :)

Prinsessan valtakunta

Tänään kurkistetaan meidän prinsessan valtakuntaan. 
Siellä on viihdytty mainiosti, yksin ja koko perheen voimin.

Prinsessa tarvitsee tietenkin oman linnan.

Pikkumatruusi toivoi (vai oliko se äiti) linnasta kaksikerroksista. Kapu toteutti toiveen ja linnasta tuli vielä parempi kuin osasimme pikkumatruusin kanssa edes odottaa. Yläkertaan vievät rappuset vielä puuttuvat, turvallisuus syistä. Vähän myöhemmin sitten.

Kun prinsessaleikit on leikitty, voi välillä pysähtyä vaikka keinumaan.

Illan saapuessa luovutaan töppösistä, laitetaan nallelle valo ja keitetään äidille ja isälle iltapuuroa.

                                                       

Niin allekirjoitan toteamuksen, " koti on siellä missä sydän on".

Ihana viikonloppu takana. Pitkä viikonloppu. Sain viettää perjantaina pikkumatruusin kanssa yhteistä vapaapäivää. Silloin nähtiin ystäviä ja tutkittiin uutta pihaa nukenrattaiden kanssa. "Vauvaa" ei jätetty hetkeksikään yksin, vaan vauva pääsi syliin niin keinuun kuin liukumäkeenkin.

Lauantaina Kapu laittoin murun pyörän kuntoon. Siitä tulikin sitten uusi hitti. Meillä on käyty pyöräilemässä monta kertaa molempina päivinä. Neiti hakee eteisestä omatoimisesti kypärän ja julistaa, että "pierailemaan". Pyöräilty on kotipihalla, mamman ja papan luona sekä kapun verstaalla.

Huomenna "pieraillaan" uimarannalle viettämään pikkumatruusin päiväkodin kevätjuhlia.

Ihan parasta istua hiljaisuudessa uuden kodin uudessa keittiössä.
Pöydällä teetä ja mansikoita. Niin kaunista, niin siistiä. Ainakin hetken :)

Jottei kuulosta liian täydelliseltä, pakko tunnustaa jotain eiliseltä illalta. Eilen oli siis ilta nro 3 uudessa kodissa ja alkoi jo tosissaan harmittaa, ettei saanut uunia toimimaan. Käyttöohjeetkin löytyi kyllä, harmi vaan ettei taitu itseltä eikä kapulta sen paremmin eesti kuin latviakaan. Sisukkaasti kokeiltiin, mutta lopputuloksena oli päällä vain ajastin, joka piippaili yllättävän kuuluvasti muutaman minuutin välein. Pikkumatruusin mielestä niin kuuluvasti, että nukkuminen oli mahdotonta, tietenkin. Eikä auttanut asiaa vaikka kapu veti päävirtakytkimen pois ja sähköt veks koko huushollista. Pahuksen pitkä muisti tuntuu uunilla olevan. Sähköhän siis oli tietysti laitettava takaisin päälle, muuten olisi tullut pakastin katastrofi.

Internetin ihmeellisestä maailmasta onnistuin parin tunnin etsimisen päätteeksi löytämään meidän uunista rinnakkaismallin käyttiksen englanniksi. Sen turvin saimme kuin saimmekin laitteen tottelemaan. Ei ensimmäiseksi tullut mieleen, että uuni ei toimi lainkaan, mikäli kelloa ei ole asetettu aikaan. Ja sen piippauksenkin saimme loppumaan.

Mutta on se helmi, meidän uusi keittiö. Ja koko koti muutenkin :)

Remontti on loppusuoralla, jippii!! Tosin se tarkoittaa sitä, että tulee minun vuoroni häärätä uudessa kodissa. Riittää meinaan siivottavaa. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa pakkaaminen :)

Tuntuu siltä, että tänä keväänä ei ole ehditty muuta tehdä kuin opiskella ja remontoida. Ainakin jälkimmäinen saatiin maaliin asti, onneksi. Tänään oli ehkä elämäni pahin tentti, maanantaihin asti saa jännittää siitä alustavia tuloksia. En kyllä ihan helposti enää ikinä yritä yhdistää äitiyttä, kotitöitä, töitä, remonttia ja opiskelua. HUH HUH!

Pikkumatruusilla tämän viikon jännin juttu oli varmastikin piipahdus kirjastoautossa. Neiti on monesti osoitellut moista kummastusta ja huudellut ihan oikein "bussi". Niin oli onnellinen pikkuneiti kiipeämässä portaita ylös ja kirjoja valitsemassa. Toivottavasti ensi viikolla ehditään uudestaan. Loistokeksintö tuollainen liikkuva kirjasto, joka tulee sopivasti noin 100 metrin päähän kotiovesta. Kiireisen äidin pelastus, ehdottomasti!

Tosin erityisen herkkua on myös äiti, joka kantaa kirjastosta pyydetyt opukset kotiin asti. Ja takaisin :)

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!

 Loistoidea mammalta lähteä pääsiäisen pyhinä seikkailemaan
kasvitieteelliseen puutarhaan. Pikkumatruusin sanavarasto oli koetuksella, niin paljon oli jännittävää nähtävää. Hyvin tunnistettiin kukka, linnu (lintu), pupu ja paljon muuta.

Maailma näyttää paljon mielenkiintoisemmalta, kun sitä katselee lapsen kanssa yhdessä. Ilman pikkumatruusia olisi noita jäänyt huomaamatta jättimäisiä lumpeita ihastellessa.

Emmekä me sitä hirmuliskoakaan (tai mikä lie lentolisko) huomanneet ennen pikkumatruusin osoittelua.

Hieno paikka kaikin puolin! Oli upeasti huomioitu myös ne perheen pienimmät, kuin myös vanhimmat. Kasvihuoneissa kun todellakin oli trooppinen ilmasto, niin ihan mielellään mummi levähti välillä tuolilla. Ja mikäs siinä oli istuessa, katsellessa kaloja ja upeita kasveja lammen reunamilla. Kiitos mammalle mahti-ideasta!

Meillä retkeiltiin ahkerasti pääsiäisen pyhinä. Pikkumatruusi oli yhtä hymyä, kun sai viettää rauhassa aikaa äidin ja isän kanssa. Ja niin oli äiti ja isäkin. Aamuisin pakattiin aina pillimehu ja eväät reppuun kovalla tohinalla ja opittiin hienosti sanomaan "retkelle".

Ensimmäinen retki tehtiin luonnonmaalle. Pururadan ja metsäpolun päästä löytyi kiva grillikota. Tällä reissulla pikkumatruusi oppi sanomaan makkara, tosin vähän murtaen, neidin sanomana kyseessä on kakkara. Pikkumatruusille oli kyllä mukana makkaraa terveellisempiä eväitä, mutta Kapu heltyi neidin anovan katseen painostuksessa antamaan myös grilliherkkuja.

Kävimme retkeilemässä myös Vaarniemen luontopoluilla. Kokeiltiin ihan uutta reittiä merenrannassa. Kannatti. Meidät palkittiin hirmuisen kiipeämisen jälkeen yllättäen myös lintutornilla ja hulppeilla maisemilla.

Halisten koskella Kapu ja pikkumatruusi tekivät kaarnalaivoja. Niitä oli sitten kiva laittaa vesille ja huudella perään "venevenevene". Eikä ne retkeilyreitin varrelta löytyvät hevosetkaan yhtään tylsiä olleet.

Pikkumatruusi pääsi myös ruissaloon ja mamman kanssa kasvitieteellistä puutarhaa ihmettelemään. Siitä lisää myöhemmin :)

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Mamma toi lauantaina pikkumatruusille rairuohoa. Valmiiksi istutettuna! Sitä on suurella rakkaudella pienellä kastelukannulla kasteltu vähintään kaksi kertaa päivässä. Kiitos mamma!!! Ruoho on kasvanut silmissä, sitä päästään tänään myös leikkaamaan. Pikkumatruusi on ollut tästä tärkeästä tehtävästään kovin innostunut ja onnellinen.

Suklaamunat ovat tehneet myös hyvin kauppansa, äidille ja isällekin on onneksi jaettu herkuista aina osa. Vähintään ne käärepaperit.

Mamma toi myös pajunoksia ja koristeita. Niitä ripustellaan sitten koko perheen voimin pikkumatruusin komennuksessa päivittäin aina eri oksalle.

Ihanaa kun alkaa pääsiäisloma. Neljä vapaapäivää peräkkäin tulee kyllä tähän perheeseen kuin tilauksesta! Josko hetkeksi saisi ajatukset ja tekemiset kotiin työasioista. Saas nähdä saisiko sitä aikaiseksi vaikka lähteä kyläilemään. Pikkumatruusi leikkisi taas kovin mielellään papan kanssa piilosta tai mamman kanssa prinsessaleikkejä tai kävisi vaikka isomamman luona kissoja metsästämässä...

Pikkumatruusi sairastaa ja päätettiin jäädä tyttöjen kesken kotiin niistämään. Kröhimisen lomassa ajateltiin vähän surffailla netissä ja suunnitella uudelle parvekkeelle jotain merellistä ilmettä. Niin paljon vaihtoehtoja!

Kävimme taas tänään pikkumatruusin kanssa ihastelemassa uutta kotia. Kyllä on kapu ahkeroinut.
Niin hyvältä näyttää jo!!

Jotain hankintojakin käytiin yhdessä tekemässä: eteisen laatat ja saumalaasti sekä keittiön allas. Vielä puuttuu paljon, mutta päätökset on onneksi jo aikalailla tehty.

Tämäkin ihanuus olisi viestin mukaan jo noudettavissa, joutunee kuitenkin vielä tovin odottamaan kotiin pääsyä :)

Pikkumatruusi kiittää onnitteluista ja korteista. Kortteja on kovasti hypistelty ja kanniskeltu edestakaisin.

                                         -------------------------------------

Uudessa kodissa on tehty hirmuisesti purkuhommia. Tapettikerroksia taisi olla jotain miljoona. Yksi löydöistä oli niin nostalginen, että melkein säästin palasen kehyksiin laitettavaksi.

Viikonloppuna päästiin jo työstämään uutta kotia. Vihdoin!
Ja työstämistä tosiaan riittää.

Kuva kertoo, että uusiksi menee koko asunto, lattiasta kattoon sähköineen päivineen.

Pikkuremppaaja ihailemassa maisemaa. Ja kyllä, siellä se siintää. MERI. 

hankintoja

Voi voi miten sormet syyhyää jo uuden kodin remontoimisen kanssa. Avaimet saadaan vasta torstaina, joten nyt on kyllä odottavan aika pitkä.

Ja jostain oli aloitettava, niin tuli sitten hankittua uusi ruokapöytä keittiöön. Kertonee jotain tulevasta lookista koko asunnon suhteenkin. Mutta vain jotain :)

kuva kaapattu asko.fi/ruokailuryhmat

lähemmäksi merta

Jipii, muutaman kuukauden päästä taitaa meidän parvekkeelta olla merinäköala!

Hyväksyimme myyjän tekemän vastatarjouksen tänään ja ensi viikolla pitäisi sitten alkaa remonttihommiin. Tai siis Kapu alkaa, minä ajattelin vain kertoa mitä haluan tehtävän :) Omat remonttitaidot taitaa rajoittua noihin purkuhommiin, niistäkin ajattelin suosiolla jättää lekaa vaativat puuhat muille.

Muuttomatkaa ei ole kuin noin 200 metriä, saman verran on vielä kotiovelta rantaan.

Ihanaa päästä suunnittelemaan uutta kotia!

Meillä alkoi jo arki sujua.
Pikkumatruusi tottui uuteen rytmiin, uusiin ihmisiin ja ympäristöön. Aamuisin vilkutettiin jo kauniisti äidille päiväkodissa pelokkaan itkun sijaan. Iltaisin oltiin onnellisia ja iloisia yhdessä. Leikittiin, laulettiin ja hassuteltiin.

Sitten se iski. VATSATAUTI. Voi kääk, mikä pöpö. Kapu aloitti yöllä, pikkumatruusi seurasi parin tunnin viiveellä perässä, eikä äitikään iltapäivään asti selvinnyt. Kolmatta päivää mennään. Allekirjoittanut on onneksi jo aika hyvin voimissaan.

Sisulla tästä(kin) selvitään.

Toivottavasti ollaan maanantaina jo kunnossa. Toivottavasti äidin kulta menee edelleen reippain mielen päiväkotiin. Toivottavasti se arki alkaa taas sujua.

Laiturissa ja laineilla feat Levi

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

 

 

 

 

Levi ei pettänyt taaskaan. Saatiin hiihtää, lasketella, moottorikelkkailla, nauttia pulkkamäestä, ihastella jättisuurta lumilinnaa, kummastella poroja, tunnelmoida ja paljon muuta!

Nyt on sitten asennoiduttava uudestaan tähän etelän talveen -vesisateeseen- ja ylihuomenna alkavaan uuteen arkeen. Kaipa se on jo aikakin palata töihin. Viimeksi olen töissä ollut kesä/heinäkuussa 2012. Kovasti vain haikeaa viedä pikkumatruusi tarhaan, toivotaan, että totumme kaikki nopesti.