Veneilykausi on ohi
Tämän venekunnan osalta on tämän vuoden veneilyt sitten veneilty. Eikä muuten tarvitse tehdä tällä kertaa talvihuoltoa tai maksaa talvisäilytystä. Meidän alus kun myytiin eilen!
Vähän on haikeat fiilikset, mutta haaveissa on jo uusi uljaampi alus :) Ei tämä tähän asti palvellut olisi enää pallomasun asukin kanssa ollut toimiva ratkaisu. Tarvitaan lisää tilaa ja mukavuuksia!
Sääliksi kävi eilen Kapua, kun joutui koeajelut hoitamaan vesisateessa. Itse sain istuskella lämpimässä autossa odottelemassa, kiitos pallomasun. Pimeäkin ehti tulla, ennen kuin Kapu sai veneen ajettua nostolaituriin tuonne Kaarinan puolelle. Olivat kyllä innostuneita uusia omistajia, klo 22 pääsivät matkaan kohti Pietarsaarea. Ei taida meidän bellaan enää näillä vesillä jatkossa törmätä. Toivottavasti sai hyvän kodin.
Nyt sitten talven aikana ihmetellään uusia hankintoja ja suunnitelmia, ja tietysti kirjoitellaan niistä tännekin :)
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
maanantai 27. elokuuta 2012
Venetsialaiset
Ensimmäinen muinaistuli viikonloppu vuosiin, kun ei oltu veneen kanssa liikkeellä. Ei kuitenkaan jääty tätä suremaan, vaan vietettiin niin mukava lauantai, kun vaan perjantain surujuhlien jäljiltä mahdollista.
Korkattin venetsialaiset ajamalla saariston rauhaan mökille viettämään Villa Rosan tupaantuliaisia. Leikkimökki/vierasmökki on varmasti maailman suloisin, nimensä mukaan kauniin roosa. Äitimuori oli kyllä taas ylittänyt itsensä koristeluissa! Valmistumista oli juhlistamassa kaikki käyttäjäehdokkaat, kivaa oli. Itse korkkasin uuden mökin kunniaksi alkoholittoman siiderin ensimmäistä kertaa ikinä (kiitos äiti!) ja oli kyllä positiivinen yllätys. Tosin se aito kuohuva oli varmasti vielä paljon parempaa...
Illalla ajettiin Kapun kanssa vielä kaksistaan Nauvoon syömään. Kyllä oli satama täynnä! Ensi vuonna toivottavasti ollaankin taas jo itsekin veneellä paikalla. Kotimatkalla jäätiin jälkkärille Sattmarkiin ja ihailtiin samalla muinaistuli tunnelmalla koristeltua pihamaata. Livemusiikkiakin oli tarjolla ja niiin romanttiset puitteet haitarin ja viulun säestyksellä, että jos vaan oltaisiin varustauduttu lämpimämmillä asuilla niin viihtynyt olisi kyllä pidempäänkin!
Ensimmäinen muinaistuli viikonloppu vuosiin, kun ei oltu veneen kanssa liikkeellä. Ei kuitenkaan jääty tätä suremaan, vaan vietettiin niin mukava lauantai, kun vaan perjantain surujuhlien jäljiltä mahdollista.
Korkattin venetsialaiset ajamalla saariston rauhaan mökille viettämään Villa Rosan tupaantuliaisia. Leikkimökki/vierasmökki on varmasti maailman suloisin, nimensä mukaan kauniin roosa. Äitimuori oli kyllä taas ylittänyt itsensä koristeluissa! Valmistumista oli juhlistamassa kaikki käyttäjäehdokkaat, kivaa oli. Itse korkkasin uuden mökin kunniaksi alkoholittoman siiderin ensimmäistä kertaa ikinä (kiitos äiti!) ja oli kyllä positiivinen yllätys. Tosin se aito kuohuva oli varmasti vielä paljon parempaa...
Illalla ajettiin Kapun kanssa vielä kaksistaan Nauvoon syömään. Kyllä oli satama täynnä! Ensi vuonna toivottavasti ollaankin taas jo itsekin veneellä paikalla. Kotimatkalla jäätiin jälkkärille Sattmarkiin ja ihailtiin samalla muinaistuli tunnelmalla koristeltua pihamaata. Livemusiikkiakin oli tarjolla ja niiin romanttiset puitteet haitarin ja viulun säestyksellä, että jos vaan oltaisiin varustauduttu lämpimämmillä asuilla niin viihtynyt olisi kyllä pidempäänkin!
tiistai 21. elokuuta 2012
Ruissalo, Vepsä ja Lauttasaari
Ihana perjantaiylläri Kapulta tulla ajoissa töistä kotiin! Hypättiin heti veneeseen ja otettiin kurssi Ruissaloon, kylpylän vierasvenesatamaan. Sieltä kun tiedettiin löytyvän veneilyseuraa kaukaa Särkisalosta asti :)
Matkalla Ruissaloon nähtiin swan -regattaan osallistuvien paluu Aíristolta. Harvemmin näkee niin monta purjevenettä kauniissa jonossa lipuvan kohti aurajokea.
Ruissalossa nautittiin paitsi mukavasta seurasta niin myös kylpylän hyvistä ruuista, tietenkin. Särkisalosta seilannut venekunta jäi yöksi, mutta pallomasu halusi kotiin tyynykasan keskelle kaivamaansa koloon... Paluumatkalla saatiin vielä ihailla auringonlaskua Airistolla.
Lauantaina lähdettiin uudestaan merelle. Päätettiin aloittaa taas Ruissalosta, niin päästäisiin vielä moikkaamaan siellä yöpyneitä. Ensimmäisellä meriasemalla oli taas niin kovasti ruuhkaa, että säästettiin myös tankin täyttäminen Ruissaloon. Ajeltiin reippain mielin bensalaituriin ja marssittiin mittarille. Käteistä ei kummallakaan ja kas kummaa, debit/credit kortit tälle automaatille vielä niin uusi juttu, että ei kelpaa ei!! Kiva. Nöyrin mielin sinne Särkisalon venekunnan alukseen ja pyytämään isukilta rahaa. Onneksi löytyi.
Iltapäivästä jatkettiin matkaa Vepsään, toiveena päästä saunaan, uimaan ja grillaamaan. Vapaa saunavuoro saatiinkin heti, vaan ylläri ylläri, korttipääte juuri nyt hajalla ja juuri nyt ei sitten edelleenkään sitä käteistä. Iso kiitos vaan sille hyvästä nesteytyksestä huolehtineelle herralle, joka ilmoitti maksavansa meidän saunavuoron jos saa samalla ohittaa jonon ja ostaa tupakkaa. Sopi meille. Se on kyllä varmaa, että koskaan ei enää lähdetä merelle ilman perinteistä käteistä! Mutta saunaan päästiin, uimassakin uskallettiin käydä jopa kahdesti ja grillimakkara maistui yllättävän hyvältä rantakalliolla nuotiolla käristettynä päivän seikkailujen päätteeksi :)
Sunnuntaina saatiinkin sitten jo perinteinen keli Lauttasaaren uivaa venenäyttelyä ajatellen. Siis vettä, paljon vettä. Ei haitannut, hypättiin autoon ja ajettiin tekemään suunnitelmia mahdollista veneenvaihtoa silmällä pitäen. Tämä pallomasun asukki kun asettanee ensi kesän alukselle vähän uusia vaatimuksia. Hyviä vaihtoehtoja löydettiinkin ja nyt on talvi aikaa ihmetellä, miten sitä sitten seuraavana kesänä veneillään :)
Ihana perjantaiylläri Kapulta tulla ajoissa töistä kotiin! Hypättiin heti veneeseen ja otettiin kurssi Ruissaloon, kylpylän vierasvenesatamaan. Sieltä kun tiedettiin löytyvän veneilyseuraa kaukaa Särkisalosta asti :)
Matkalla Ruissaloon nähtiin swan -regattaan osallistuvien paluu Aíristolta. Harvemmin näkee niin monta purjevenettä kauniissa jonossa lipuvan kohti aurajokea.
Ruissalossa nautittiin paitsi mukavasta seurasta niin myös kylpylän hyvistä ruuista, tietenkin. Särkisalosta seilannut venekunta jäi yöksi, mutta pallomasu halusi kotiin tyynykasan keskelle kaivamaansa koloon... Paluumatkalla saatiin vielä ihailla auringonlaskua Airistolla.
Lauantaina lähdettiin uudestaan merelle. Päätettiin aloittaa taas Ruissalosta, niin päästäisiin vielä moikkaamaan siellä yöpyneitä. Ensimmäisellä meriasemalla oli taas niin kovasti ruuhkaa, että säästettiin myös tankin täyttäminen Ruissaloon. Ajeltiin reippain mielin bensalaituriin ja marssittiin mittarille. Käteistä ei kummallakaan ja kas kummaa, debit/credit kortit tälle automaatille vielä niin uusi juttu, että ei kelpaa ei!! Kiva. Nöyrin mielin sinne Särkisalon venekunnan alukseen ja pyytämään isukilta rahaa. Onneksi löytyi.
Iltapäivästä jatkettiin matkaa Vepsään, toiveena päästä saunaan, uimaan ja grillaamaan. Vapaa saunavuoro saatiinkin heti, vaan ylläri ylläri, korttipääte juuri nyt hajalla ja juuri nyt ei sitten edelleenkään sitä käteistä. Iso kiitos vaan sille hyvästä nesteytyksestä huolehtineelle herralle, joka ilmoitti maksavansa meidän saunavuoron jos saa samalla ohittaa jonon ja ostaa tupakkaa. Sopi meille. Se on kyllä varmaa, että koskaan ei enää lähdetä merelle ilman perinteistä käteistä! Mutta saunaan päästiin, uimassakin uskallettiin käydä jopa kahdesti ja grillimakkara maistui yllättävän hyvältä rantakalliolla nuotiolla käristettynä päivän seikkailujen päätteeksi :)
Sunnuntaina saatiinkin sitten jo perinteinen keli Lauttasaaren uivaa venenäyttelyä ajatellen. Siis vettä, paljon vettä. Ei haitannut, hypättiin autoon ja ajettiin tekemään suunnitelmia mahdollista veneenvaihtoa silmällä pitäen. Tämä pallomasun asukki kun asettanee ensi kesän alukselle vähän uusia vaatimuksia. Hyviä vaihtoehtoja löydettiinkin ja nyt on talvi aikaa ihmetellä, miten sitä sitten seuraavana kesänä veneillään :)
tiistai 14. elokuuta 2012
Högsåra ja Kasnäs
Aurinkoinen ja tuuleton lauantai houkutteli taas lähtemään merelle. Isolla energialla heti aamusta liikkeelle! Startattiin kohti Högsåraa, vihdoin :)
Nautittiin maisemista ja tyynestä kelistä, oli kiva ajaa Paraisten portista ulos kun aallokko ei iskenyt vastaan.
Högsåran laiturissa oli tullessa reippaasti tilaa, vilkkain veneilykausi jo selvästi ohi. Joka kerta kun näihin maisemiin pääsee, pitää muistuttaa Kapua, että täällä olisi aika huippua vaikka asua koko kesä...
Nautittiin Farmors cafessa ne kesän kaivatuimmat herkut, isot ja makoisat kakkupalat. Pallomasu sai kakusta niin paljon energiaa, että halusi vielä kävellä ihmettelemään "tuulimyllyjäkin".
Lähtöä tehtäessä mietittiin ajettaisiinko Hankoon asti. Kapu sai kuitenkin puhelimitse suruviestin mantereelta, joten mitään juhlafiilistä ei löytynyt. Hangon yöelämä sai jäädä väliin ja päädyttiin siirtymään Kasnäsiin. Kylpylän hoivissa oli hyvä kerätä ajatuksia.
Sunnuntaina ei loistavasta veneilykelistä ollut enää kuin muisto jäljellä. Synkkä taivas ja myräkkä merellä sopivat kuitenkin meille tällä kertaa ihan hyvin. Aika hiljaa sai ajella långsidania aina Paraisten portille asti. Loppumatkan olikin sitten jo kelin puolesta hyvä ajella, ei päässyt tuuli sekoittamaan merta suojaisessa saaristossa. Yksi merikotkakin kävi vahtimassa matkantekoamme.
Saas nähdä vieläkö päästään tänä kesänä tekemään yli yön reissuja, vai jäävätkö tulevat seikkailut jo päiväajeluiksi. Veneilykauden päättäjäiset, muinaistulet, lähestyvät lujaa vauhtia...
Aurinkoinen ja tuuleton lauantai houkutteli taas lähtemään merelle. Isolla energialla heti aamusta liikkeelle! Startattiin kohti Högsåraa, vihdoin :)
Nautittiin maisemista ja tyynestä kelistä, oli kiva ajaa Paraisten portista ulos kun aallokko ei iskenyt vastaan.
Högsåran laiturissa oli tullessa reippaasti tilaa, vilkkain veneilykausi jo selvästi ohi. Joka kerta kun näihin maisemiin pääsee, pitää muistuttaa Kapua, että täällä olisi aika huippua vaikka asua koko kesä...
Nautittiin Farmors cafessa ne kesän kaivatuimmat herkut, isot ja makoisat kakkupalat. Pallomasu sai kakusta niin paljon energiaa, että halusi vielä kävellä ihmettelemään "tuulimyllyjäkin".
Lähtöä tehtäessä mietittiin ajettaisiinko Hankoon asti. Kapu sai kuitenkin puhelimitse suruviestin mantereelta, joten mitään juhlafiilistä ei löytynyt. Hangon yöelämä sai jäädä väliin ja päädyttiin siirtymään Kasnäsiin. Kylpylän hoivissa oli hyvä kerätä ajatuksia.
Sunnuntaina ei loistavasta veneilykelistä ollut enää kuin muisto jäljellä. Synkkä taivas ja myräkkä merellä sopivat kuitenkin meille tällä kertaa ihan hyvin. Aika hiljaa sai ajella långsidania aina Paraisten portille asti. Loppumatkan olikin sitten jo kelin puolesta hyvä ajella, ei päässyt tuuli sekoittamaan merta suojaisessa saaristossa. Yksi merikotkakin kävi vahtimassa matkantekoamme.
Saas nähdä vieläkö päästään tänä kesänä tekemään yli yön reissuja, vai jäävätkö tulevat seikkailut jo päiväajeluiksi. Veneilykauden päättäjäiset, muinaistulet, lähestyvät lujaa vauhtia...
maanantai 6. elokuuta 2012
Tuulinen viikonloppu takana
Niin kaunis, mutta niiiin tuulinen viikonloppu eletty. Pallomasu toivoi kovasti pääsevänsä Högsåraan Farmors Cafen herkkujen ääreen, mutta toiveeksi jäi.
Lauantaina todettiin, että valitaan jokin suojaisampi väylä kuljettavaksi. Röölan uusi ravintola alkoi houkutella ja päätettiin hurauttaa sinne aterioimaan. Airistosta koitettiin yli pariinkin kertaan, oli kuitenkin sellaista vuoristorataa, että Kapu totesi Röölan rannankin saavan jäädä odottamaan suotuisampia tuulia.
Jätettiin vaahtopäät rauhaan ja huristeltiin tällä erää Aurajokeen. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ihan kiva oli chillailla jokirannassakin. Käytiin Rantakertussa syömässä jallupullat ja lohta, ensimmäistä kertaa sielläkin.
Lounaan päätteeksi vietettiin aurinkoista siestaa veneessä. Kapu havahtui johonkin kummalliseen läpsytykseen ja huomattiin iloksemme, että olimme saaneet salamatkustajan. Kaveri oli kuitenkin sen verran korruptoitunut, että jäätyään vaille lahjuksia päätti siirtyä seuraavaan veneeseen :)
Sunnuntain tuulitilanne ei paljon paremmaksi muuttunut. Verkanilla olisi ollut tarjolla huippuseuraa, mutta valitettavasti ei sinne asti nyt lähdetty urheilemaan. Kyytiin hyppäsivät myös Kapun vanhemmat. Tämäkin vaikutti reittivalintaan, ei viitsitty tehdä vieraista merisairaita. Ajeltiin Naantalin kautta kultaranta golfin marinaan ja vietettiin iltapäivä klubitalolla herkutellen. Ensi kesäksi luvassa piirustusten mukaan sellaiset marina palvelut, että viihtyy varmasti vaativampikin veneilijä. Toivottavasti pysyvät aikataulussa!
Niin kaunis, mutta niiiin tuulinen viikonloppu eletty. Pallomasu toivoi kovasti pääsevänsä Högsåraan Farmors Cafen herkkujen ääreen, mutta toiveeksi jäi.
Lauantaina todettiin, että valitaan jokin suojaisampi väylä kuljettavaksi. Röölan uusi ravintola alkoi houkutella ja päätettiin hurauttaa sinne aterioimaan. Airistosta koitettiin yli pariinkin kertaan, oli kuitenkin sellaista vuoristorataa, että Kapu totesi Röölan rannankin saavan jäädä odottamaan suotuisampia tuulia.
Jätettiin vaahtopäät rauhaan ja huristeltiin tällä erää Aurajokeen. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ihan kiva oli chillailla jokirannassakin. Käytiin Rantakertussa syömässä jallupullat ja lohta, ensimmäistä kertaa sielläkin.
Lounaan päätteeksi vietettiin aurinkoista siestaa veneessä. Kapu havahtui johonkin kummalliseen läpsytykseen ja huomattiin iloksemme, että olimme saaneet salamatkustajan. Kaveri oli kuitenkin sen verran korruptoitunut, että jäätyään vaille lahjuksia päätti siirtyä seuraavaan veneeseen :)
Sunnuntain tuulitilanne ei paljon paremmaksi muuttunut. Verkanilla olisi ollut tarjolla huippuseuraa, mutta valitettavasti ei sinne asti nyt lähdetty urheilemaan. Kyytiin hyppäsivät myös Kapun vanhemmat. Tämäkin vaikutti reittivalintaan, ei viitsitty tehdä vieraista merisairaita. Ajeltiin Naantalin kautta kultaranta golfin marinaan ja vietettiin iltapäivä klubitalolla herkutellen. Ensi kesäksi luvassa piirustusten mukaan sellaiset marina palvelut, että viihtyy varmasti vaativampikin veneilijä. Toivottavasti pysyvät aikataulussa!
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Yhteistä aikaa
Vihdoinkin viikonloppua enemmän yhteistä aikaa. Foreca lupasi ihan kelpo kelitkin. Siispä laineille! Aika vähiin on tältä kesältä veneily jäänyt, yksin ei enää uskalla tämän pallomasun kanssa lähteä ja avokki ahkeroi töissä. Viikonloppu reissuja on tehty, mutta nyt saatiin suunnitella merikortille jo vähän pidempiäkin etappeja :)
Keskiviikkona 25.7 köydet irti ja keula kohti Kustavia. Ei ihan niin kaunista kuin ennusteet lupasivat, mutta kelpaa. Tavaroiden punnerrus veneeseen oli yhtä kivaa kuin aina. Nyt on onneksi lupa jättää kaikki raskaat kantamukset kapteenin harteille ja silitellä pallomasua laiturilla. Pientä murinaa tuntui aiheuttavan, mutta hoitui sankarillisesti. Seuraava vaihe pilssin tyhjennys. Arvata saattaa, ettei mennyt niin kuin strömsössä. Elämää kätevämpi käsikäyttöinen pumppu jäi kirjaimellisesti käteen. Nooh, kapu totesi rauhallisesti, että ei siellä paljon vettä ollutkaan, korjataan sitten kun tullaan takaisin. Perusmeiningillä siis reissu käyntiin.
Pientä ruuhkaa oli meriasemalla, joku muukin mukamas bensaa vailla. Tuuli painoi sopivasti kohti kivikkoa, mutta muutaman taidokkaan ympyrän jälkeen mahduttiin laituriin. Tässä kohtaa totesin, että avataanpas kapulle yksi kylmä juoma, jotta pysyy hyvällä tuulella.
Ruissalon kohdalla tovi ihmeteltiin takana kaahaavasta veneestä kuuluvaa huutelua. Eikö ne muuten tiedä, että ajavat ylinopeuttakin? Hetkinen, nehän huutaakin meille :) Isukki ja Maippi matkalla Naantaliin.
Länsiaukolle päästyämme jouduin toteamaan, että ennustettu 6 metriä sekunnissa tuulta sopivasta suunnasta saa jo pallomasulle sopimattoman aallokon aikaiseksi. Seisaaltaan toisella kädellä mahasta ja toisella veneestä kiinni pitäen päästiin hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Niin se menee. Ennen pallomasua olisin istunut keulassa ja nauttinut pärskeistä, nyt oli toteltava kapua ja otettava aallokko jaloillaan vastaan. Ensimmäisenä satamana Lootholma, josta napattiin kyytiin kapun sisko ja sen mies. Otettiin kurssi takaisin päin ja rantauduttiin Petersenille nauttimaan kylmät juomat. Aurinko oli päättänyt kadota jonnekin, mutta siitä huolimatta tällä terassilla kelpaa nauttia kesästä. Illaksi ajettiin takaisin Lootholmaan. Grillattiin porukalla illallinen. Kapu oli kaukaa viisaana jo tiistai illalla keitellyt ja marinoidut rimpsuluita mukaan. Pisteet siitä. Luut oli kylmälaukussa lautasella elmukelmun alla. Oli siis siihen asti, että koitin nostaa ne sieltä grilliin ja kippasin koko komeuden marinadeineen päivineen kylmälaukun pohjalle. Onneksi en kommentoinut pakkaamista, olisi voinut tulla sanomista. Olipahan marinadissa sitten kaikki muukin ruoka ja juoma, mutta hei, hyvä ruoka-parempi mieli ja niin edelleen. Lootholma illan kruunasi oma saunavuoro ja yö Jurtta teltassa, suosittelen varauksetta!
Torstai 26.7
Aamusaunan jälkeen jatkettiin matkaa kahdestaan kohti Velkuanmaata. Tämä etappi oli suunniteltu lyhyeksi tuuliennusteiden perusteella, mutta onneksi ajokeli oli ennakoitua paljon parempi. Vaihela kuuluu ehdottomasti omiin saaristomeren suosikkeihini. Yhdessä paikassa tarjolla maalaistunnelmaa ja luksusta, oman maun mukaan. Meidän venekunta ottaa aina käyttöön molemmat! Koko päivä nautittiin auringosta Vaihelan vierasvenesataman rannalla. Rannalta löytyy myös telttasauna, joka lämmitetään perjantaisin ja lauantaisin. Kapu kävi kuitenkin kysymyssä Ronilta, josko saunan voisi lämmittää myös tänään. (veneiljöille toki tarjolla päivittäin normaali sauna kalliolla) Palvelu oli kohdallaan -kuten aina- ja saimme luvan lämmittää telttasaunan omin päin. Kovasti hiljaista oli satamassa, meidän venekunnan lisäksi laiturissa 5 muuta alusta. Omassa rauhassa siis saimme pelailla hiekkarannalla petanqueta ja grillailla sapuskaa. Oli muuten yllättävän haasteellista pallomasulle tuo petanquen pelaaminen toistuvine kyykkyyn ylös kumarteluineen, mutta siitä sisuuntuneena tuli jopa voitettua! Kapu kävi aina välillä lisäämässä kiukaaseen puita ja kolmen tunnin lämmityksen jälkeen päästiin nauttimaan ihan parhaista löylyistä! Näissä löylyissä muuten viihtyy tunnin jos toisenkin, vaikkei mikään saunan ystävä olisikaan. Illan jo hämärtyessä tallusteltiin sitten kaurapellon poikki kulkevaa polkua kohti sitä luksusta. Matkalla piti pysähtyä kummastelemaan paria possua aitauksessaan, olivat taas viime kerrasta kasvaneet. Terassilla parit saunajuomat ja sitten hotellin huomaan keräämään voimia seuraavaan päivään.
Perjantai 27.7
Hellettä heti aamusta. Ei eilisessäkään kelissä mitään valittamista ollut, mutta nyt tuntuu tosi kesältä jo aamusta istuskellessa suihkun jäljiltä hotellihuoneen parvekkeella. Mahtavat maisemat muuten. Vanhoja rakennuksia, viljapeltoja ja meren kimallus. Vaihelan maittavan aamiaisen jälkeen startattiin kohti ahvenanmaan saaristoa. Pallomasun aallokkoherkkyydestä johtuen etappi suunniteltu taas kohtuulliseksi parin tunnin ajeluksi:Velkuanmaa-Brändö. Yhden kerran hukkasin paikkamme kartalla, onneksi Kapu oli kuitenkin plotterinsa kanssa ajantasalla ja suuremmilta kummasteluilta vältyttiin. Välillä oli pakko pysähtyä ihailemaan luonnon ihmeitä -ei niitä merimetsojen tuhoamia saaria siis- , taivaalla ylväästi liitelevät merikotkat ovat ainakin tämän venekunnan mieleen. Kiikarit ja kamera esiin per heti kun tällaisen näyn kohtaa. Tuuli keinutti sen verran, että kunnon kuvia oli perin haastavaa kuitenkaan saada napattua, ainakaan näin amatöörin avuilla.
Kihdin ylitystä vähän jännitettiin, mutta pallomasu suoriutui siitä mallikkaasti. Hyvin oli kapu valinnut tuuliennusteista ylitysajankohdan.
Satamaksi olimme valinneet Björnholman. Pallomasu kun ei halua enää veneessä yöpyä, niin täällä oli sopivasti tarjolla hotelli Gullvivan paritalomökkeineen ja hotellihuoneineen. Todella idyllinen miljöö, pienellä panostuksella palveluihin keräisi varmasti veneilijöitä enemmänkin. Tällä hetkellä luokiteltu käyntisatamaksi. Laiturista sai valita paikkansa vapaasti, ainoana venekuntana kun paikalla oltiin. Hotellivieraita tosin oli runsaasti, mutta olivat saapuneet autoilla tai kaksipyöräisillä kulkupeleillä. Eilisen supersaunomisen jälkeen päädyimme jättämään houkuttelevan näköisen rantasaunan väliin. Nautittiin helteestä ja oikeasti kirkkaasta merestä uimalla veneestä käsin. Pallomasu huomasi tarvitsevansa apua jo myös uimaportaiden ylös kiipeämiseen. Pienellä työntöavulla päästiin kuitenkin takaisin uimatasolle ihailemaan varpaita ihmettelemään uineita ahvenia ja meduusoita.
Tässä satamassa valittiin iltaturnaukseksi minigolf kierros. Hinta oli kohtuullinen, kuten myös kentän taso. Kapu otti tässäkin lajissa pallomasun yllätykseksi kakkossijan. Pakko oli pelin jälkeen grillata vielä parit makkaratkin, mökin pihalla kun oli tarjolla oma grilli ja hiilet Gullvivanin puolesta ja terassilta upea näkymä auringonlaskuun.
Lauantai 28.7
Aamulla arvottiin jatketaanko vielä Maarianhaminaan vai ajellaanko jo kotia kohti. Forecan sää- ja tuuliennusteet komensivat valitsemaan jälkimmäisen vaihtoehdon. Päätettiin ajaa Naantalin kautta, koska keli tuntui ennusteista huolimatta mitä parhaimmailta. Hyvä päätös. Rantauduttiin Naantaliin jo puoliltapäivin, shoppailtiin vanhassa kaupungissa ja nautittiin helteinen lounas Trapin pihalla. Wanha Naantali kaupasta oli pakko ostaa kotiin tuomisia. Taisi olla tähän mennessä kesän helteisin päivä, ainakin Turun seudulla, joten poikettiin illansuussa kotimatkalla vielä Ruissalon edustalla, Vähä-Kaskisissa, uimassa.
Kapu komensi minut ajamaan ja harjoittelemaan rantautumista, kun alan olla köysien kanssa jo vähän kömpelö. Naarmuja ei onneksi saatu aikaiseksi, mutta todettiin kuitenkin, että parempi olla kömpelö niiden köysien kanssa kuin ruorissa. Kapu saa siis pitää paikkansa. Yhteistuumin päätettiin, että se veneilyn ehkä kaikkein tylsin homma, veneen pesu saa jäädä odottamaan uutta energisempää päivää. Hyvä päätös sekin. Kotiin päästyämme kun sitten toteutui se forecan ennustus sateesta ja ukkosesta.
Nyt suunnitellaan sitten taas seuraavaa seikkailua!
Keskiviikkona 25.7 köydet irti ja keula kohti Kustavia. Ei ihan niin kaunista kuin ennusteet lupasivat, mutta kelpaa. Tavaroiden punnerrus veneeseen oli yhtä kivaa kuin aina. Nyt on onneksi lupa jättää kaikki raskaat kantamukset kapteenin harteille ja silitellä pallomasua laiturilla. Pientä murinaa tuntui aiheuttavan, mutta hoitui sankarillisesti. Seuraava vaihe pilssin tyhjennys. Arvata saattaa, ettei mennyt niin kuin strömsössä. Elämää kätevämpi käsikäyttöinen pumppu jäi kirjaimellisesti käteen. Nooh, kapu totesi rauhallisesti, että ei siellä paljon vettä ollutkaan, korjataan sitten kun tullaan takaisin. Perusmeiningillä siis reissu käyntiin.
Pientä ruuhkaa oli meriasemalla, joku muukin mukamas bensaa vailla. Tuuli painoi sopivasti kohti kivikkoa, mutta muutaman taidokkaan ympyrän jälkeen mahduttiin laituriin. Tässä kohtaa totesin, että avataanpas kapulle yksi kylmä juoma, jotta pysyy hyvällä tuulella.
Ruissalon kohdalla tovi ihmeteltiin takana kaahaavasta veneestä kuuluvaa huutelua. Eikö ne muuten tiedä, että ajavat ylinopeuttakin? Hetkinen, nehän huutaakin meille :) Isukki ja Maippi matkalla Naantaliin.
Länsiaukolle päästyämme jouduin toteamaan, että ennustettu 6 metriä sekunnissa tuulta sopivasta suunnasta saa jo pallomasulle sopimattoman aallokon aikaiseksi. Seisaaltaan toisella kädellä mahasta ja toisella veneestä kiinni pitäen päästiin hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Niin se menee. Ennen pallomasua olisin istunut keulassa ja nauttinut pärskeistä, nyt oli toteltava kapua ja otettava aallokko jaloillaan vastaan. Ensimmäisenä satamana Lootholma, josta napattiin kyytiin kapun sisko ja sen mies. Otettiin kurssi takaisin päin ja rantauduttiin Petersenille nauttimaan kylmät juomat. Aurinko oli päättänyt kadota jonnekin, mutta siitä huolimatta tällä terassilla kelpaa nauttia kesästä. Illaksi ajettiin takaisin Lootholmaan. Grillattiin porukalla illallinen. Kapu oli kaukaa viisaana jo tiistai illalla keitellyt ja marinoidut rimpsuluita mukaan. Pisteet siitä. Luut oli kylmälaukussa lautasella elmukelmun alla. Oli siis siihen asti, että koitin nostaa ne sieltä grilliin ja kippasin koko komeuden marinadeineen päivineen kylmälaukun pohjalle. Onneksi en kommentoinut pakkaamista, olisi voinut tulla sanomista. Olipahan marinadissa sitten kaikki muukin ruoka ja juoma, mutta hei, hyvä ruoka-parempi mieli ja niin edelleen. Lootholma illan kruunasi oma saunavuoro ja yö Jurtta teltassa, suosittelen varauksetta!
Torstai 26.7
Aamusaunan jälkeen jatkettiin matkaa kahdestaan kohti Velkuanmaata. Tämä etappi oli suunniteltu lyhyeksi tuuliennusteiden perusteella, mutta onneksi ajokeli oli ennakoitua paljon parempi. Vaihela kuuluu ehdottomasti omiin saaristomeren suosikkeihini. Yhdessä paikassa tarjolla maalaistunnelmaa ja luksusta, oman maun mukaan. Meidän venekunta ottaa aina käyttöön molemmat! Koko päivä nautittiin auringosta Vaihelan vierasvenesataman rannalla. Rannalta löytyy myös telttasauna, joka lämmitetään perjantaisin ja lauantaisin. Kapu kävi kuitenkin kysymyssä Ronilta, josko saunan voisi lämmittää myös tänään. (veneiljöille toki tarjolla päivittäin normaali sauna kalliolla) Palvelu oli kohdallaan -kuten aina- ja saimme luvan lämmittää telttasaunan omin päin. Kovasti hiljaista oli satamassa, meidän venekunnan lisäksi laiturissa 5 muuta alusta. Omassa rauhassa siis saimme pelailla hiekkarannalla petanqueta ja grillailla sapuskaa. Oli muuten yllättävän haasteellista pallomasulle tuo petanquen pelaaminen toistuvine kyykkyyn ylös kumarteluineen, mutta siitä sisuuntuneena tuli jopa voitettua! Kapu kävi aina välillä lisäämässä kiukaaseen puita ja kolmen tunnin lämmityksen jälkeen päästiin nauttimaan ihan parhaista löylyistä! Näissä löylyissä muuten viihtyy tunnin jos toisenkin, vaikkei mikään saunan ystävä olisikaan. Illan jo hämärtyessä tallusteltiin sitten kaurapellon poikki kulkevaa polkua kohti sitä luksusta. Matkalla piti pysähtyä kummastelemaan paria possua aitauksessaan, olivat taas viime kerrasta kasvaneet. Terassilla parit saunajuomat ja sitten hotellin huomaan keräämään voimia seuraavaan päivään.
Perjantai 27.7
Hellettä heti aamusta. Ei eilisessäkään kelissä mitään valittamista ollut, mutta nyt tuntuu tosi kesältä jo aamusta istuskellessa suihkun jäljiltä hotellihuoneen parvekkeella. Mahtavat maisemat muuten. Vanhoja rakennuksia, viljapeltoja ja meren kimallus. Vaihelan maittavan aamiaisen jälkeen startattiin kohti ahvenanmaan saaristoa. Pallomasun aallokkoherkkyydestä johtuen etappi suunniteltu taas kohtuulliseksi parin tunnin ajeluksi:Velkuanmaa-Brändö. Yhden kerran hukkasin paikkamme kartalla, onneksi Kapu oli kuitenkin plotterinsa kanssa ajantasalla ja suuremmilta kummasteluilta vältyttiin. Välillä oli pakko pysähtyä ihailemaan luonnon ihmeitä -ei niitä merimetsojen tuhoamia saaria siis- , taivaalla ylväästi liitelevät merikotkat ovat ainakin tämän venekunnan mieleen. Kiikarit ja kamera esiin per heti kun tällaisen näyn kohtaa. Tuuli keinutti sen verran, että kunnon kuvia oli perin haastavaa kuitenkaan saada napattua, ainakaan näin amatöörin avuilla.
Kihdin ylitystä vähän jännitettiin, mutta pallomasu suoriutui siitä mallikkaasti. Hyvin oli kapu valinnut tuuliennusteista ylitysajankohdan.
Satamaksi olimme valinneet Björnholman. Pallomasu kun ei halua enää veneessä yöpyä, niin täällä oli sopivasti tarjolla hotelli Gullvivan paritalomökkeineen ja hotellihuoneineen. Todella idyllinen miljöö, pienellä panostuksella palveluihin keräisi varmasti veneilijöitä enemmänkin. Tällä hetkellä luokiteltu käyntisatamaksi. Laiturista sai valita paikkansa vapaasti, ainoana venekuntana kun paikalla oltiin. Hotellivieraita tosin oli runsaasti, mutta olivat saapuneet autoilla tai kaksipyöräisillä kulkupeleillä. Eilisen supersaunomisen jälkeen päädyimme jättämään houkuttelevan näköisen rantasaunan väliin. Nautittiin helteestä ja oikeasti kirkkaasta merestä uimalla veneestä käsin. Pallomasu huomasi tarvitsevansa apua jo myös uimaportaiden ylös kiipeämiseen. Pienellä työntöavulla päästiin kuitenkin takaisin uimatasolle ihailemaan varpaita ihmettelemään uineita ahvenia ja meduusoita.
Tässä satamassa valittiin iltaturnaukseksi minigolf kierros. Hinta oli kohtuullinen, kuten myös kentän taso. Kapu otti tässäkin lajissa pallomasun yllätykseksi kakkossijan. Pakko oli pelin jälkeen grillata vielä parit makkaratkin, mökin pihalla kun oli tarjolla oma grilli ja hiilet Gullvivanin puolesta ja terassilta upea näkymä auringonlaskuun.
Lauantai 28.7
Aamulla arvottiin jatketaanko vielä Maarianhaminaan vai ajellaanko jo kotia kohti. Forecan sää- ja tuuliennusteet komensivat valitsemaan jälkimmäisen vaihtoehdon. Päätettiin ajaa Naantalin kautta, koska keli tuntui ennusteista huolimatta mitä parhaimmailta. Hyvä päätös. Rantauduttiin Naantaliin jo puoliltapäivin, shoppailtiin vanhassa kaupungissa ja nautittiin helteinen lounas Trapin pihalla. Wanha Naantali kaupasta oli pakko ostaa kotiin tuomisia. Taisi olla tähän mennessä kesän helteisin päivä, ainakin Turun seudulla, joten poikettiin illansuussa kotimatkalla vielä Ruissalon edustalla, Vähä-Kaskisissa, uimassa.
Kapu komensi minut ajamaan ja harjoittelemaan rantautumista, kun alan olla köysien kanssa jo vähän kömpelö. Naarmuja ei onneksi saatu aikaiseksi, mutta todettiin kuitenkin, että parempi olla kömpelö niiden köysien kanssa kuin ruorissa. Kapu saa siis pitää paikkansa. Yhteistuumin päätettiin, että se veneilyn ehkä kaikkein tylsin homma, veneen pesu saa jäädä odottamaan uutta energisempää päivää. Hyvä päätös sekin. Kotiin päästyämme kun sitten toteutui se forecan ennustus sateesta ja ukkosesta.
Nyt suunnitellaan sitten taas seuraavaa seikkailua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)