Ihana viikonloppu takana. Pitkä viikonloppu. Sain viettää perjantaina pikkumatruusin kanssa yhteistä vapaapäivää. Silloin nähtiin ystäviä ja tutkittiin uutta pihaa nukenrattaiden kanssa. "Vauvaa" ei jätetty hetkeksikään yksin, vaan vauva pääsi syliin niin keinuun kuin liukumäkeenkin.

Lauantaina Kapu laittoin murun pyörän kuntoon. Siitä tulikin sitten uusi hitti. Meillä on käyty pyöräilemässä monta kertaa molempina päivinä. Neiti hakee eteisestä omatoimisesti kypärän ja julistaa, että "pierailemaan". Pyöräilty on kotipihalla, mamman ja papan luona sekä kapun verstaalla.

Huomenna "pieraillaan" uimarannalle viettämään pikkumatruusin päiväkodin kevätjuhlia.

Ihan parasta istua hiljaisuudessa uuden kodin uudessa keittiössä.
Pöydällä teetä ja mansikoita. Niin kaunista, niin siistiä. Ainakin hetken :)

Jottei kuulosta liian täydelliseltä, pakko tunnustaa jotain eiliseltä illalta. Eilen oli siis ilta nro 3 uudessa kodissa ja alkoi jo tosissaan harmittaa, ettei saanut uunia toimimaan. Käyttöohjeetkin löytyi kyllä, harmi vaan ettei taitu itseltä eikä kapulta sen paremmin eesti kuin latviakaan. Sisukkaasti kokeiltiin, mutta lopputuloksena oli päällä vain ajastin, joka piippaili yllättävän kuuluvasti muutaman minuutin välein. Pikkumatruusin mielestä niin kuuluvasti, että nukkuminen oli mahdotonta, tietenkin. Eikä auttanut asiaa vaikka kapu veti päävirtakytkimen pois ja sähköt veks koko huushollista. Pahuksen pitkä muisti tuntuu uunilla olevan. Sähköhän siis oli tietysti laitettava takaisin päälle, muuten olisi tullut pakastin katastrofi.

Internetin ihmeellisestä maailmasta onnistuin parin tunnin etsimisen päätteeksi löytämään meidän uunista rinnakkaismallin käyttiksen englanniksi. Sen turvin saimme kuin saimmekin laitteen tottelemaan. Ei ensimmäiseksi tullut mieleen, että uuni ei toimi lainkaan, mikäli kelloa ei ole asetettu aikaan. Ja sen piippauksenkin saimme loppumaan.

Mutta on se helmi, meidän uusi keittiö. Ja koko koti muutenkin :)

Remontti on loppusuoralla, jippii!! Tosin se tarkoittaa sitä, että tulee minun vuoroni häärätä uudessa kodissa. Riittää meinaan siivottavaa. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa pakkaaminen :)

Tuntuu siltä, että tänä keväänä ei ole ehditty muuta tehdä kuin opiskella ja remontoida. Ainakin jälkimmäinen saatiin maaliin asti, onneksi. Tänään oli ehkä elämäni pahin tentti, maanantaihin asti saa jännittää siitä alustavia tuloksia. En kyllä ihan helposti enää ikinä yritä yhdistää äitiyttä, kotitöitä, töitä, remonttia ja opiskelua. HUH HUH!

Pikkumatruusilla tämän viikon jännin juttu oli varmastikin piipahdus kirjastoautossa. Neiti on monesti osoitellut moista kummastusta ja huudellut ihan oikein "bussi". Niin oli onnellinen pikkuneiti kiipeämässä portaita ylös ja kirjoja valitsemassa. Toivottavasti ensi viikolla ehditään uudestaan. Loistokeksintö tuollainen liikkuva kirjasto, joka tulee sopivasti noin 100 metrin päähän kotiovesta. Kiireisen äidin pelastus, ehdottomasti!

Tosin erityisen herkkua on myös äiti, joka kantaa kirjastosta pyydetyt opukset kotiin asti. Ja takaisin :)

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!

 Loistoidea mammalta lähteä pääsiäisen pyhinä seikkailemaan
kasvitieteelliseen puutarhaan. Pikkumatruusin sanavarasto oli koetuksella, niin paljon oli jännittävää nähtävää. Hyvin tunnistettiin kukka, linnu (lintu), pupu ja paljon muuta.

Maailma näyttää paljon mielenkiintoisemmalta, kun sitä katselee lapsen kanssa yhdessä. Ilman pikkumatruusia olisi noita jäänyt huomaamatta jättimäisiä lumpeita ihastellessa.

Emmekä me sitä hirmuliskoakaan (tai mikä lie lentolisko) huomanneet ennen pikkumatruusin osoittelua.

Hieno paikka kaikin puolin! Oli upeasti huomioitu myös ne perheen pienimmät, kuin myös vanhimmat. Kasvihuoneissa kun todellakin oli trooppinen ilmasto, niin ihan mielellään mummi levähti välillä tuolilla. Ja mikäs siinä oli istuessa, katsellessa kaloja ja upeita kasveja lammen reunamilla. Kiitos mammalle mahti-ideasta!