shoppailua, shoppailua...

Se oli joskus kivaa. Shoppailu. Nykyään se käy työstä.

Yrität viihdyttää sitä rattaissa hihhuloivaa pikkumurua samalla, kun etsit niitä listalla olevia varusteita. Kiertelet taidokkaasti hyllyjä ja telineitä, muista ihmisistä puhumattakaan. Tämä talvihaalarin ostaminen on sitten ihan erityisen kivaa!

Niitä kun kerää pari erilaista mallia käsivarrelle, ja niistä vielä pari eri kokoa kustakin niin pakko ihmetellä saisko jollain nappulalla kasvatettua lisää oikean puoleisia käsivarsia. Pitää myös muistaa asetella niitä rattaita siten, ettei vahingossakaan puoleksi sekunnin sadasosaksikaan äidin pää häviä näköetäisyydeltä. Ja siirrellä niitä toki alati pois muiden äitien edestä.

Sitten se paras osuus. S O V I T T A M I N E N. Pikkulasten pukeminen kun on aina niin helppoa ja viihdyttävää. Varsinkin talvipukeminen. Tehdäänpä se sitten kaupassa, monta kertaa putkeen. Hmmm, mieluummin ei tehdä.

Saatiin sentään hankittua se toppahaalari, väliin villahaalari ja fleecehaalari, varatumput, kypärämyssy ja villaiset legginsit. Kenkien ostoon ei riittänyt patterit enää kummallakaan, ei äidillä eikä pikkumatruusilla.

Siispä tänään vielä uusi urakka :)

Alla kuva siitä rankimmasta hankinnasta, lainattu valmistajan sivuilta.

Villahaalariksi valikoitui tämän kuvaston kannessa näkyvä Kivat-villahaalari. Klik

Nämä linkit löytyivät netistä helposti, muut vaatteet saa jäädä salaisuudeksi :)

Syksyn satoa

Me tytöt on nautittu kauniista ilmasta ja käyty keräämässä oraville talviherkkuja. Tosin ensimmäistä kertaa, joten nähtäväksi jää kelpaavatko herkut...

Muistui mieleen oman isoäidin viime talvinen kertomus. Teräsmummo oli noukkinut ison säkillisen tammenterhoja, kuivannut ne ja varastoinut säkin navetan vintille talvea odottamaan. Talvi tuli ja terhoja lähdettiin hakemaan, vaan kuinka ollakaan, hiiret olivat syöneet säkkiin reiän ja pitäneet kunnon tammenterhobileet.  Jäivät siis oravat ilman herkkuja.

Toivottavasti me onnistumme nyt pikkumatruusin kanssa välttämään nuo hiirulaiset. En ainakaan usko niiden kiipeävän tänne viidennen kerroksen parvekkeelle meidän terhopussille aterioimaan. Kävi niin tai näin, ainakin meillä oli keräysretkellä kivaa.

Pikkumatruusi huitoi ja komenteli rattaissaan, yritti varmaankin antaa äidille ohjeita hyvistä terhoapajista. Maisemat oli mitä parhaat, merinäköala ja ruskan koristamia puita. Aurinkokin vielä lämmitti. Yhtään tikkaa suurempaa metsän asukasta ei onneksi tullut vastaan.

Siellä sitä nyt sitten on kuivumassa, syksyn satoa, talvea ja herkkusuita odottamassa!

Ensimmäiset jouluvalot bongattu

Joko nyt on niiden aika? Siis ihan perinteisessä käyttötarkoituksessa. Jouluvalot ovat ihania, siitä ei pääse mihinkään. Itsekin voisin hyvin laittaa niitä jo vaikka lyhdyn sisälle tunnelmavaloiksi.

Parvekkeella illan omasta hetkestä nauttien en voinut olla huomaamatta naapuritalon parvekkeella loistavia jouluvaloja. Rohkeasti olivat asukkaat ripustaneet ne jo roikkumaan. Ei siinä mitään pahaa ole, ihan mielelläni niitä katselin. Itse en kuitenkaan vielä laittaisi. Minulle jouluvalojen ripustaminen liittyy niin vahvasti talveen ja joulun odotukseen, että pakko malttaa vielä vähintään kuukausi, mielellään kaksi :)

Tästä saatte kuitenkin ihailla jo tätä ensimmäistä bongausta!

Puolukkapäivä

Tänään on ollut puolukkapäivä.

Valmiiksi poimittuja, perattuja, ihania puolukoita ilmestyi meille torstaina mamman toimesta. Kiitos!

Laitoin heti isomman osan pakkaseen, mutta tänään on nautittu punaisia palleroita ihan sellaisenaan ja vispipuuron muodossa. Vähän nyt kyllä huolestuttaa, että kelpaako tuolle pikkumatruusille enää ikinä mikään muu kuin vaaleanpunainen puuro...

Mars metsään kaikki ja puolukoista nauttimaan ;)

perjantai-illan unelma

Juuh, päivän tohinat alkaa olla tässä osoitteessa niin sanotusti paketissa. Paitsi äidin osalta. Haaveissa siintää viinilasillinen, pala tobleronea, villasukat, kynttilät ja jalat ihan tuohon sohvan kulmaan nostettuna. Ei onnistu ihan vielä.

Pikkumatruusin nukutusvuoro osuu onneksi tänään Kapulle. Sen suhteen noin puolen tunnin kuluttua on siis äidin osalta rauha maassa. Toivottavasti. Aina on kuitenkin mahdollista, että pikkumatruusi järjestää jonkin sortin konsertin, tunnin tai parin mittaisen. Ihan perjantain kunniaksi.

Niin tai näin, äidillekin riittää vielä pientä iltapuhdetta. Muuten en kyllä osaa rentoutua, näyttää meinaan olohuoneessa pyörineen tänään jonkin sortin tornado. Tai sanottaisiinko, että tänäänkin. Kivaa on onneksi ollut, harmi vaan, että se N Ä K Y Y.

Tässä, olkaa hyvät. Jokaisen naisen (ehkä miehenkin) perjantai-illan unelma.

Asusteita

Täällä on jo kovasti puikot kilisseet ja uusia asusteita valmistunut talven pakkasten varalle. On se jännää miten aina tekee mieli alkaa neuloa kun syksy kolkuttelee ovella. Vaan voisipa sitä varmasti huonompiakin mielitekoja ihmisellä olla :)

Lankoja tuli hankittua jo aikaa sitten, ne odottivat sitä lopullista inspiraatiota kiltisti korissaan. Valmiiksi asti on saatu nyt kaksi kappaletta pipoja. Toinen äidille, toinen pikkumatruusille. Samanlaiset, tietenkin!

Vielä täytyy tehdä ainakin kauluri pikkumatruusille...ja varmaan paljon muutakin kivaa asustetta tulee vielä kilisteltyä.

Sumuisia aamuja

Heti alkuun täytynee pyytää anteeksi kaikilta autoilijoilta ja veneilijöiltä. Anteeksi!

Sitten lähtee.

Ihan mielettömän kaunis aamu taas tänäänkin!! Niiiiin upea, sumuinen keli!! Ja lämmintä!
Tänään(kin) oli taas huippua asua meren tuntumassa, vettä pitkin sataman ja väylän lähellä. Vaikka oli vielä verhot avaamatta, niin jo tiesi ulkona olevan kovasti sumuinen aamu. Kuului meinaan heti aamusta laivojen sumutorvet!! Huisia!

Lähdettiin pikkumatruusin kanssa kiiruusti aamupalan jälkeen ulos ihmettelemään taianomaista maailmaa. Puisto ja sorsat löytyivät omilta paikoiltaan, vastarantaa vaan ei löytynyt :)

Ihana syksy

Kyllä meitä hemmotellaan! Tällainen syksy on ainakin minun makuuni. Aurinkoa, lämpöä ja pimeitä iltoja. Merivesi on vieläkin niin lämmintä, että sinne voi hyvin päästää pikkumatruusinkin pulikoimaan. Meillä nautittiin kesäisestä syysviikonlopusta Ruissalossa ja tänään on sitten imuroitu hiekkaa lattialta ;) Alla pari fiiliskuvaa viikonlopulta.

Piristystä kotiin

Reippaat tytöt kävivät aamulenkillä jo ennen yhdeksää. Ihana aurinko, hiljaisuus ja maisemat. Nyt en kuitenkaan kuvannut tyyntä merta, vaan pysähdyttiin poimimaan kotiin vähän syksyistä piristystä. Ihan metsikössä kasvoivat, mutta varmaankin läheisen talon pihalta olivat levinneet. Nyt kaunistavat meidän olohuonetta ja parveketta :)

Pahvilaatikon uusi elämä

Muinaistulista huolimatta ehdittiin viime lauantaina käydä ostamassa pikkumatruusille autoon uusi tuoli. Vanha hyvin palvellut turvakaukalo kun alkoi jäädä jo pieneksi, pituuden puolesta. Uuden tuolin mukana tuli suuren suuri pahvilaatikko. Päätin säästää sen, johtui varmaan muistikuvasta eräästä onnellisena pahvilaatikossa istuneesta Jooa-pojasta... ;) --- Sunnuntaina Kapu päätti hoitaa (yllättäen) jotain työasioitaan ja raahasi koko perheen Bauhausin ihmeelliseen maailmaan. Eksyin sitten pikkumatruusin kanssa johonkin "sisustusosastolle" ja bongasin hulppean valikoiman kontaktimuoveja. Sitten alkoi tapahtua. Muistui mieleen se ruma, ruskea pahvilaatikko. Kainaloon jokunen metri valkoista kontaktia ja valkoisella pohjalla seikkailevia eläinhahmoja. Kapu vähän kummasteli, että WHAAAAAT, mihin sä noita nyt tarviit. Kotona se sitten selvisi Kapullekin. Ja sain jopa ammattilaiselta suunnittelu ja toteutusapua :) Pikkumatruusin päiväunien aikana valmistui hulppea maja. Eikä tarvittu kuin se jättiläispahvilaatikko, valkoista kontaktimuovia ja zoo-kontaktimuovia, mielikuvitusta ja askartelutarvikkeita. Hieno tuli, neiti on kovasti ollut kiinnostunut majastaan. Äiti ehkä vielä snadisti enemmän.

Muinaistulien viikonloppu

Taas se on vietetty. Veneilykauden päättäjäiset, huvilakauden päättäjäiset, venetsialaiset, muinaistulet, millä nimellä ikinä moinen ihanuus sitten kulkeekaan. Vuosi sitten uskoin vahvasti, että nämä muinaistulet vietettäisiin taas merellä. Näin ei kuitenkaan käynyt, tuli toinen veneilykauden päättäjäisviikonloppu ILMAN VENETTÄ. Sniff! No kivaa meillä kuitenkin oli, eikä tunnelmassakaan juuri joutunut tinkimään. Noudatettiin viime vuotista kaavaa ja ajeltiin Nauvoon syömään. Yllättävän rauhallista oli meno vielä siinä kuuden aikoihin illalla. Rannalla paljon lapsia ja hyvää musiikkia lasten korville. Niin ja oli se ruokakin ihan hyvää :) Komean kokoisen kokon olivat taas kasanneet lautalle kellumaan, ei kuitenkaan jääty sen sytyttämistä katsomaan.

Kotimatkalla käytiin vielä Sattmarkissa jälkkärillä ja antamassa pikkumatruusille iltapuuroa. Tunnelma oli juurikin niin ihana kuin muistelimmekin. Sopivan romanttinen ja vanhanaikainen :) Musiikista vastasi kantele, haitari ja rummut. Pöydillä kynttilät ja pihan perällä nuotio. Suosittelen! Emmekä olleet ainoa vauvaperhe paikalla.

Yövirkku pikkumatruusimme ei vielä Paraisten keskustan kohdalla ollut osoittanut autoon nukahtamisen merkkejä. Päätimme siis poiketa moikkaamassa myös papan venekuntaa. Äiskä sai sieltä lasin rikollisen hyvää punaviiniä. Kruunasi kyllä nämä muinaistulet.