Muistui mieleen oman isoäidin viime talvinen kertomus. Teräsmummo oli noukkinut ison säkillisen tammenterhoja, kuivannut ne ja varastoinut säkin navetan vintille talvea odottamaan. Talvi tuli ja terhoja lähdettiin hakemaan, vaan kuinka ollakaan, hiiret olivat syöneet säkkiin reiän ja pitäneet kunnon tammenterhobileet. Jäivät siis oravat ilman herkkuja.
Toivottavasti me onnistumme nyt pikkumatruusin kanssa välttämään nuo hiirulaiset. En ainakaan usko niiden kiipeävän tänne viidennen kerroksen parvekkeelle meidän terhopussille aterioimaan. Kävi niin tai näin, ainakin meillä oli keräysretkellä kivaa.
Pikkumatruusi huitoi ja komenteli rattaissaan, yritti varmaankin antaa äidille ohjeita hyvistä terhoapajista. Maisemat oli mitä parhaat, merinäköala ja ruskan koristamia puita. Aurinkokin vielä lämmitti. Yhtään tikkaa suurempaa metsän asukasta ei onneksi tullut vastaan.
Siellä sitä nyt sitten on kuivumassa, syksyn satoa, talvea ja herkkusuita odottamassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti