Keskiviikkona 25.7 köydet irti ja keula kohti Kustavia. Ei ihan niin kaunista kuin ennusteet lupasivat, mutta kelpaa. Tavaroiden punnerrus veneeseen oli yhtä kivaa kuin aina. Nyt on onneksi lupa jättää kaikki raskaat kantamukset kapteenin harteille ja silitellä pallomasua laiturilla. Pientä murinaa tuntui aiheuttavan, mutta hoitui sankarillisesti. Seuraava vaihe pilssin tyhjennys. Arvata saattaa, ettei mennyt niin kuin strömsössä. Elämää kätevämpi käsikäyttöinen pumppu jäi kirjaimellisesti käteen. Nooh, kapu totesi rauhallisesti, että ei siellä paljon vettä ollutkaan, korjataan sitten kun tullaan takaisin. Perusmeiningillä siis reissu käyntiin.
Pientä ruuhkaa oli meriasemalla, joku muukin mukamas bensaa vailla. Tuuli painoi sopivasti kohti kivikkoa, mutta muutaman taidokkaan ympyrän jälkeen mahduttiin laituriin. Tässä kohtaa totesin, että avataanpas kapulle yksi kylmä juoma, jotta pysyy hyvällä tuulella.
Ruissalon kohdalla tovi ihmeteltiin takana kaahaavasta veneestä kuuluvaa huutelua. Eikö ne muuten tiedä, että ajavat ylinopeuttakin? Hetkinen, nehän huutaakin meille :) Isukki ja Maippi matkalla Naantaliin.
Länsiaukolle päästyämme jouduin toteamaan, että ennustettu 6 metriä sekunnissa tuulta sopivasta suunnasta saa jo pallomasulle sopimattoman aallokon aikaiseksi. Seisaaltaan toisella kädellä mahasta ja toisella veneestä kiinni pitäen päästiin hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Niin se menee. Ennen pallomasua olisin istunut keulassa ja nauttinut pärskeistä, nyt oli toteltava kapua ja otettava aallokko jaloillaan vastaan. Ensimmäisenä satamana Lootholma, josta napattiin kyytiin kapun sisko ja sen mies. Otettiin kurssi takaisin päin ja rantauduttiin Petersenille nauttimaan kylmät juomat. Aurinko oli päättänyt kadota jonnekin, mutta siitä huolimatta tällä terassilla kelpaa nauttia kesästä. Illaksi ajettiin takaisin Lootholmaan. Grillattiin porukalla illallinen. Kapu oli kaukaa viisaana jo tiistai illalla keitellyt ja marinoidut rimpsuluita mukaan. Pisteet siitä. Luut oli kylmälaukussa lautasella elmukelmun alla. Oli siis siihen asti, että koitin nostaa ne sieltä grilliin ja kippasin koko komeuden marinadeineen päivineen kylmälaukun pohjalle. Onneksi en kommentoinut pakkaamista, olisi voinut tulla sanomista. Olipahan marinadissa sitten kaikki muukin ruoka ja juoma, mutta hei, hyvä ruoka-parempi mieli ja niin edelleen. Lootholma illan kruunasi oma saunavuoro ja yö Jurtta teltassa, suosittelen varauksetta!
Torstai 26.7
Aamusaunan jälkeen jatkettiin matkaa kahdestaan kohti Velkuanmaata. Tämä etappi oli suunniteltu lyhyeksi tuuliennusteiden perusteella, mutta onneksi ajokeli oli ennakoitua paljon parempi. Vaihela kuuluu ehdottomasti omiin saaristomeren suosikkeihini. Yhdessä paikassa tarjolla maalaistunnelmaa ja luksusta, oman maun mukaan. Meidän venekunta ottaa aina käyttöön molemmat! Koko päivä nautittiin auringosta Vaihelan vierasvenesataman rannalla. Rannalta löytyy myös telttasauna, joka lämmitetään perjantaisin ja lauantaisin. Kapu kävi kuitenkin kysymyssä Ronilta, josko saunan voisi lämmittää myös tänään. (veneiljöille toki tarjolla päivittäin normaali sauna kalliolla) Palvelu oli kohdallaan -kuten aina- ja saimme luvan lämmittää telttasaunan omin päin. Kovasti hiljaista oli satamassa, meidän venekunnan lisäksi laiturissa 5 muuta alusta. Omassa rauhassa siis saimme pelailla hiekkarannalla petanqueta ja grillailla sapuskaa. Oli muuten yllättävän haasteellista pallomasulle tuo petanquen pelaaminen toistuvine kyykkyyn ylös kumarteluineen, mutta siitä sisuuntuneena tuli jopa voitettua! Kapu kävi aina välillä lisäämässä kiukaaseen puita ja kolmen tunnin lämmityksen jälkeen päästiin nauttimaan ihan parhaista löylyistä! Näissä löylyissä muuten viihtyy tunnin jos toisenkin, vaikkei mikään saunan ystävä olisikaan. Illan jo hämärtyessä tallusteltiin sitten kaurapellon poikki kulkevaa polkua kohti sitä luksusta. Matkalla piti pysähtyä kummastelemaan paria possua aitauksessaan, olivat taas viime kerrasta kasvaneet. Terassilla parit saunajuomat ja sitten hotellin huomaan keräämään voimia seuraavaan päivään.
Perjantai 27.7
Hellettä heti aamusta. Ei eilisessäkään kelissä mitään valittamista ollut, mutta nyt tuntuu tosi kesältä jo aamusta istuskellessa suihkun jäljiltä hotellihuoneen parvekkeella. Mahtavat maisemat muuten. Vanhoja rakennuksia, viljapeltoja ja meren kimallus. Vaihelan maittavan aamiaisen jälkeen startattiin kohti ahvenanmaan saaristoa. Pallomasun aallokkoherkkyydestä johtuen etappi suunniteltu taas kohtuulliseksi parin tunnin ajeluksi:Velkuanmaa-Brändö. Yhden kerran hukkasin paikkamme kartalla, onneksi Kapu oli kuitenkin plotterinsa kanssa ajantasalla ja suuremmilta kummasteluilta vältyttiin. Välillä oli pakko pysähtyä ihailemaan luonnon ihmeitä -ei niitä merimetsojen tuhoamia saaria siis- , taivaalla ylväästi liitelevät merikotkat ovat ainakin tämän venekunnan mieleen. Kiikarit ja kamera esiin per heti kun tällaisen näyn kohtaa. Tuuli keinutti sen verran, että kunnon kuvia oli perin haastavaa kuitenkaan saada napattua, ainakaan näin amatöörin avuilla.
Kihdin ylitystä vähän jännitettiin, mutta pallomasu suoriutui siitä mallikkaasti. Hyvin oli kapu valinnut tuuliennusteista ylitysajankohdan.
Satamaksi olimme valinneet Björnholman. Pallomasu kun ei halua enää veneessä yöpyä, niin täällä oli sopivasti tarjolla hotelli Gullvivan paritalomökkeineen ja hotellihuoneineen. Todella idyllinen miljöö, pienellä panostuksella palveluihin keräisi varmasti veneilijöitä enemmänkin. Tällä hetkellä luokiteltu käyntisatamaksi. Laiturista sai valita paikkansa vapaasti, ainoana venekuntana kun paikalla oltiin. Hotellivieraita tosin oli runsaasti, mutta olivat saapuneet autoilla tai kaksipyöräisillä kulkupeleillä. Eilisen supersaunomisen jälkeen päädyimme jättämään houkuttelevan näköisen rantasaunan väliin. Nautittiin helteestä ja oikeasti kirkkaasta merestä uimalla veneestä käsin. Pallomasu huomasi tarvitsevansa apua jo myös uimaportaiden ylös kiipeämiseen. Pienellä työntöavulla päästiin kuitenkin takaisin uimatasolle ihailemaan varpaita ihmettelemään uineita ahvenia ja meduusoita.
Tässä satamassa valittiin iltaturnaukseksi minigolf kierros. Hinta oli kohtuullinen, kuten myös kentän taso. Kapu otti tässäkin lajissa pallomasun yllätykseksi kakkossijan. Pakko oli pelin jälkeen grillata vielä parit makkaratkin, mökin pihalla kun oli tarjolla oma grilli ja hiilet Gullvivanin puolesta ja terassilta upea näkymä auringonlaskuun.
Lauantai 28.7
Aamulla arvottiin jatketaanko vielä Maarianhaminaan vai ajellaanko jo kotia kohti. Forecan sää- ja tuuliennusteet komensivat valitsemaan jälkimmäisen vaihtoehdon. Päätettiin ajaa Naantalin kautta, koska keli tuntui ennusteista huolimatta mitä parhaimmailta. Hyvä päätös. Rantauduttiin Naantaliin jo puoliltapäivin, shoppailtiin vanhassa kaupungissa ja nautittiin helteinen lounas Trapin pihalla. Wanha Naantali kaupasta oli pakko ostaa kotiin tuomisia. Taisi olla tähän mennessä kesän helteisin päivä, ainakin Turun seudulla, joten poikettiin illansuussa kotimatkalla vielä Ruissalon edustalla, Vähä-Kaskisissa, uimassa.
Kapu komensi minut ajamaan ja harjoittelemaan rantautumista, kun alan olla köysien kanssa jo vähän kömpelö. Naarmuja ei onneksi saatu aikaiseksi, mutta todettiin kuitenkin, että parempi olla kömpelö niiden köysien kanssa kuin ruorissa. Kapu saa siis pitää paikkansa. Yhteistuumin päätettiin, että se veneilyn ehkä kaikkein tylsin homma, veneen pesu saa jäädä odottamaan uutta energisempää päivää. Hyvä päätös sekin. Kotiin päästyämme kun sitten toteutui se forecan ennustus sateesta ja ukkosesta.
Nyt suunnitellaan sitten taas seuraavaa seikkailua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti