Miten innoissaan sitä ihminen voikaan olla päästessään tekemään haaveistaan totta :)

Meillä on koko juhannus niitetty heinää, ajettu nurmikkoa, tyhjennetty ja pesty kaivoa, perattu perennapenkkejä, haravoitu lehtiä, kuskattu kottikärryillä risuja, sahattu kaatuneita puita, katkottu oksasaksilla kulkureiteiltä oksia, grillattu, naurettu vesikelloja käsissä, kummasteltu naapurin isännän ylämaan karjaa, kuunneltu linnun laulua ja ihasteltu kimaltelevaa merta.

Mikä parasta, viikonloppuna päästään tekemään sitä lisää ja lisää ja lisää.

Parin viikon päästä toivottavasti testataan jo löylyjä. Loppukesästä toivottavasti kerätään puutarhasta marjoja. Ensi keväänä toivottavasti istutetaan pellolle perunoita, mansikoita ja paljon muuta! Ehkä ollaan lomalla koko kesä, ehkä otetaan pikkumatruusin iloksi (ja äidin) pari kesäkanaa pihaa kuoputtamaan.

Ihan mahtavaa olla taas maalla!

Pikkumatruusi onnistui kyllä säikäyttämään äidin oikein kunnolla. Tyttö jäi pellon reunalle odottamaan, kun menin tyhjentämään kottikärryjä. Huusi sitten metsään osoittaen: "äiti, iso karhu!" Erittäin nopsaan pääsin ryteiköstä takaisin ja pyysin näyttämään, missä se karhu on. Pikkumatruusi osoitti uudestaan samaan suuntaan, mutta nyt todettiinkin enää vain "äiti, pieni orava". Huh, sen näin itsekin, sitä karhua toivottavasti ei koskaan siellä ollutkaan :)