Mihin se kesä meni? Miten tässä taas kävi näin?

Miksi ihmisellä on aina kiire?

Niin vaan löysin itseni jo kuuntelemasta joululauluja ja vaihtamasta sisustustyynyjä talvikuosiin. Kyllä sitä toivoisi välillä (tai aina) voivansa hetkeksi pysäyttää kalenterin ja kellot.
Sen voisi tehdä vaikka heti, niin kiva viikonloppu on pikkumatruusin kanssa takana. Kapu ei valitettavasti päässyt siitä nauttimaan, vaan ahkeroi töissä koko viikonlopun.

Pelottaa jo valmiiksi, miten ensi viikosta taas selvitään.
Toivottavasti paremmin kuin lähimuistista löytyvistä.
En toivoisi enää aamua, jona Kapu ottaa vahingossa minunkin auton avaimeni ja suuntaa töihin runsaan tunnin ajomatkan päähän. Aamua, kun molemmista puhelimista on akku loppu. Aamua, jolloin Kapun auto hajoaa, kun tulee palauttamaan niitä avaimia. Aamua, kun pikkumatruusi päättää, että mitkään vaatteet eivät kelpaa ja mihinkään ei lähdetä.

Tai aamua, jolloin huomaan tarhassa tuoneeni rakkaimpani sinne ilman kenkiä. En toivoisi myöskään aamua, jolloin seison ruokalan jonossa puurolautasen kanssa ja huomaan jättäneeni kotiin paitsi kukkaron, niin myös puhelimen ja avaimet.

Paremmalla onnella ensi viikkoon. Taas ollaan onneksi vähän lähempänä joululomaa!

Josko sitten vaikka ehtisi tavata/tavoittaa rakkaita ihmisiä.