Äksöniä

Meidän perhe on käynyt vuosien saatossa yhteensä kaksi kertaa sunnuntaina Paraisten portilla lounastamassa. Eikä muuten käy enää. Siis sunnuntaina. Paikassa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Sunnuntaisin siellä kuitenkin vallitsee villin lännen lait. Tosin hänelle, joka kaipaa kovasti äksöniä pyhäänsä, Paraisten portti on suositeltava vaihtoehto :) Maisemia ihailemaan sinne kannattaa suunnata jonain rauhallisempana arkipäivänä.

Viime kerralla oli jonoa terassille asti, kaikki pöydät siivoamatta, tarjoilijat juoksee ympäriinsä kuin päättömät kanat ja kaatuilee portaissa lautaset lentäen (onneksi ei laskeutunut aterimia kenenkään niskaan), joku alle metrin mittainen aika kirjaimellisesti syöksyy päin ovenkarmia. Niin pahasti, että tarvittiin ambulanssi paikkaamaan otsaa. HUH!!

Onneksi ei ollut meidän pikkumatruusi. Varoituksen sanana kaikille portilla vierailijoille; Siinä on oviaukossa sellainen metrin levyinen terassista 5 senttiä nostettu liuska. Hieno juttu, mutta ei järin smarttia peittää sitä reunojen yli matolla. Aikuisenkin oli kovasti haasteellista huomata moista piilotettua korkeuseroa, vauhdikkaalle taaperolle takuulla täysin mahdotonta.

Jos oli Lootholma muuttunut paljon vuodessa, niin oli Paraisten Porttikin. Terassin/laiturin laajennus oli valmistunut ja saunan yhteyteen ilmestynyt palju. Kyllä tännekin vielä veneellä tullaan...sitten joskus...jonain arkipäivänä...


Mammakin piipahti meillä sunnuntaina, toi taas purtavaa. Tällä kertaa mustaherukoita. Pikkumatruusi on urheana tyttönä maistellut marjoja muutaman kerrallaan söpön irvistyksen saattelemana. Kapu ei ole maistamiselle lämmennyt. Allekirjoittanut on sen sijaan herkutellut moisilla ihanuuksilla suurella ilolla. Viimeksi tänään aamulla imuroinnin jälkeen.

Kiisseliä, olkaa hyvät :)