Käytiin pikkumatruusin kanssa rannassa sorsia ruokkimassa. Tänään paikalle taapersi myös mitä suloisin sorsavauva. Siitä ei kuitenkaan nyt tämän enempää. Päätettiin kävelylenkkimme tuohon lähikauppaan ja tämän kokemuksen innoittamana tässä nyt naputellaan sanoja ruudulle.
Oli kesähessu löytänyt tiensä kassalle. Kovasti nuori mies. Meidän edellämme jonossa kumarassa kulkeva herra keppinsä kanssa, iäkäs mukava papparainen. Kesähessu hänelle, "Moro". Herra vastaa "Päivää". "Tarvitsisin viisi ykkösluokan merkkiä". Hessu: Hä? Herra: "Postimerkkejä viisi kappaletta, kiitos". Hessu ei sano mitään ja alkaa kaivaa laatikoita. Antaa sitten herralle viisi sinistä k-kaupan finlayson keräilytarraa.
JEP JEP, tuumailen...
Herra laittaa ne kukkaroonsa ja tarjoaa hessulle jo valmiiksi laskemansa rahat. Hessu ottaa kolikot ja sanoo, että tämän verran ko ne maksaa? Herra toteaa, että ainakin aikaisemmin ovat tuon verran maksaneet. Hessu tyytyy tähän ja kippaa kolikot kassaan...
En sitten voinut olla puuttumatta. Pyysin herraa odottamaan hieman ja sanoin, että kassa taisi nyt vahingossa antaa Teille vääriä merkkejä. "Niinkö?" Kerroin sitten hessulle, mitä merkkejä hän antoi ja hessu siihen, että "Mul ei o kyllä mitää aavistusta mikä on postimerkki?" Misä nee sit o? Kerroin sitten hessulle lyhyen oppimäärän postimerkeistä ja priority tarroista ja siitä mitä ne maksaa ja missä niitä siitä kassalta yleensä on löytynyt.
Herra oli kovasti kiitollinen, hessukin väitti olevansa. Pikkumatruusi katsoi äitiä sillai, että oo hiljaa ja mennään jo :)
Ja pikkumatruusi toivottavasti tulee oppimaan, mitä ovat postimerkit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti